Ensimmäiset päivät

Heippa! Olen toisen vuoden lähihoitajaopiskelija Hämeenlinnasta, joka päätti lähteä kuntoutuksen jaksolle työhajoitteluun ulkomaille, tarkalleen ottaen Surreyhin, Englantiin. Olen aina rakastanut Englantia ja haluaisin muuttaa tulevaisuudessa tänne, joten kun harjoittelupaikka täältä löytyi ei tarvinnut epäillä lähtöä hetkekäkään.

Päätin lähteä yksin muiden kauhisteluista huolimatta, ja saavuinkin eilen maanantain 10.3. Gatwickin lentokentälle, kaksi päivää täysi-ikäistymiseni jälkeen. Synttärini osuivat juuri sopivaan saumaan, koska ala-ikäisenä harjoittelu- sekä majoituspaikan saaminen olisi ollut huomattavasti hankalampaa. Vaikka asunnon hankkiminen meni nytkin hieman viime tippaan (sain asunnon lähtöäni edeltävänä viikonloppuna), en voisi olla iloisempi tästä Horleyssa sijaitsevasta paikasta jossa asun. Minut on toivotettu tervetulleeksi todella hyvin, ja vaikka asunnoltani onkin matkaa itse työharjoittelupaikkaani, matkat kulkevat sutjakkaasti ensin bussilla ja sitten junalla.

Maanantaina saavuttuani kämpille ja hengähdettyäni hetken ajattelin lähteä tutkimusretkelle katsomaan, missä työpaikkani sijaitsee. Suunnitelmani vähän muuttuivatkin kun minut pyydettiin kauppaseuraksi tämän perheen äidin toimesta, ja sen jälkeen olinkin niin uupunut kaikesta reissaamisesta että menin nukkumaan jo vähän jälkeen yhdeksän paikallista aikaa.

Tiistaiaamuna kuitenkin heräsin jo aikaisin heti virkeänä lähteäkseni Redhilliin, läheiseen kaupunkiin jonka kautta menen töihin. Päästyäni bussista hankin itselleni bussikortin, jonka jälkeen lähdin hankkimaan SIM-korttia puhelimeeni, jonka toimivuuden kanssa kylläkin oli jotain ongelmia jotka saan toivon mukaan muutamassa päivässä kuntoon. Hoidettuani nämä alta pois lähdin kävelemään kohti saamaani osoitetta, jossa oli tarkoitus tavata Phil, Susann ja Carol, jotka ovat täältä suunnalta hoitaneet vaihtoani.

Käytyämme lävitse käytännön asioita ja hoidettuamme paperihommia, lähdin Carolin kanssa käymään hänen työpaikallaan ja minun työharjoittelupaikassani, joka on tarkoitettu miehille, joilla on oppimisvaikeuksia sekä autismia. Heti perille päästyämme Carol alkoikin esitellä minulle paikkoja ja kävi lävitse mm. pelastustiet sekä paloturvallisuuden. Tämä oli mielestäni todella hyvä juttu, koska aikaisemmissa työharjoitteluissani Suomessa näitä asioita ei olla käyty kanssani läpi, vaan on vain ohjattu ottamaan itse selvää.

Kävimme läpi eri huoneet Carol kertoi minulle miten heillä toimitaan asioiden suhteen. Tähän asti ilmenneitä eriäväisyyksiä aikaisempien kokemuksieni kanssa on mm. se, että työntekijät hoitavat ostosten tekemisen, ruoanlaiton sekä tiskaamisen. Asukkaiden huoneet olivat myös kaikki todella erilaisia ja erikokoisia sekä hyvin persoonallisia. Ihastuin myös todella rentoutushuoneeseen, jonka seinät ja katto olivat täynnä tähtiä, katosta roikkui discopalloja sekä joka puolella oli erilaisia valoja ja muita asioita, joita en kaikkia ehtinyt edes tutkia. Paikan takapiha oli myös todella iso ja siellä oli ollut aikaisemmin esimerkiksi trampoliini ja keinut, jotka olivat tosin ikävä kyllä menneet rikki puun kaatuessa niiden päälle.

Kierroksen jälkeen sovimme loppuviikon työajoista, jonka jälkeen Carol kyydisti minut takaisin Redhillin keskustaan, josta tulin bussilla takaisin kämpilleni. Tänne saavuttuani olenkin sitten ottanut selvää juna-aikatauluista, jotta en myöhästy töistä. Ajattelin myös kirjoittaa tämän postauksen nyt, kun vielä muistan asioita. Kuvia en ole kauheasti ehtinyt ottaa, mutta ehtii niitä myöhemminkin.

Kaiken kaikkiaan odotan todella innoissani tulevia viikkoja enkä malta odottaa että pääsen kunnolla töihin käsiksi!

- Iida-Linda