Noniin, nyt on ollut vähän teknisiä ongelmia päivittämisen kanssa kun netti ei ole suostunut pelittämään kuin ihan vain hetken kerrallaan, mutta nyt näyttäisi toimivan. Tällä viikolla olenkin ollut koko viikon siellä pääsääntöisessä työpaikassani, ja tämä olikin viimeinen viikkoni siellä. Ensi viikolla menen eri paikkaan työskentelemään Susannin kanssa.
Maanantaina menin töihin myöhässä, sillä ensin oli bussi puoli tuntia myöhässä ja sitten juna saman verran. Yhdellä isommalla asemalla Lontoon tienoilla oli jotain teknisiä häiriöitä ja melkein kaikki junat olivat joko myöhässä tai peruttu, mutta kun viimein pääsin töihin niin myöhästyminen ei onneksi haitannut ollenkaan ja teinkin sitten tutut aamukylvetykset. Sen jälkeen perehdyin englantilaisiin tukiviittomiin, ja osaankin nyt viittoa muutamia täkäläisiä viittomia.
Tiistaina olin töissä ajoissa ja kylvetyste jälkeen kertasin niitä tukiviittomia, ennen kun lähdin parin asukkaan kanssa ulos kävelylle, kun oli niin hyvä ilma. Käveltyämme jonkun aikaa toinen asukkaista halusikin mennä takaisin kotiin, mutta sinne päästyämme menimmekin ulos istumaan ja nauttimaan auringonpaisteesta sisällä kyhjöttämisen sijasta. Autoin lounaan tarjoilussa, jonka jälkeen menin käymään Carolin kanssa lävitse näyttösuunnitelmani ja yleisesti juttelemaan miten on mennyt ja haluaisinko vielä perehtyä erityisesti johonkin. Sen lisäksi käytiin läpi ensi viikon aikataulua viimeisten tapaamisten osalta, ja sitten meninkin kotiin.
Keskiviikkona tavanomaisten aamukylvetysten jälkeen perehdyinkin koko päiväksi Carolin suosittelemaan opaskansioon autismista, joka heiltä löytyi. Se oli paksu kansio jossa käytiin läpi autismi ihan sen havaitsemisesta ja diagnosoimisesta lähtien, kerrottiin mikä autismi on ja miten se ilmenee. Kansio oli täynnä erilaisia esimerkkejä ja ihmisten henkilökohtaisia kokemuksia ja pidin sitä todella mielenkiintoisena, koska koulussa emme ole autismia käyneet läpi mitenkään erityisen tarkasti.
Torstaina olimmekin jo aikaisemmin sopineet, että lähdemme viemään muutamaa asukasta vähän pidemmälle ulkoilemaan, sillä kaikki asukkaat ovat National Trustin jäseniä, eli pääsevät ilmaiseksi erilaisiin paikkoihin jotka ovat National Trustin omistuksessa. Tällä kertaa menimme erääseen valtavaan puutarhaan, jok aoli todella avara ja siellä oli paljon lampia ja puita ja erilaisia kasveja ja kukkasia. Minä ja kaksi muuta työntekijää kävelimme jokainen oman asukkaan kanssa, ja hyvän tovin kierrettyämme söimme lounaan piknikpöydillä. Tämän jälkeen sainkin kyydin takaisin kotiin, koska aikaa oli ehtinyt vierähtää jo useampi tunti.
Perjantain työpäivää en edes oikein muista, ei tainnut tapahtua mitään kummoisempia. Töihin päästyäni hoidin jälleen kylvetyksen, ja loppupäivän taisinkin lukea aikaisemmin mainitsemaani autismikansiota, sekä tehdä palapelejä erään asukkaan kanssa. Sen lisäksi kiersin taloa ja otin kuvia tätä blogia varten, mutta en ole vielä saanut siirrettyä niitä koneelle.
Lauantaina menin myös töihin, tällä kertää pitkään iltavuoroon ja korvasin näin sairaspäiväni. Carol tuli hakemaan minut yhden aikaan, jolloin menimme työpaikalle juomaan teet, ja sitten valmistauduimme lähtemään ulos. Olimme aikaisemmin suunnitelleet ottavamme jälleen pari asukasta mukaan vierailemaan jossain National Trustin omistamassa paikassa, ja päätin että halusin käydä Winston Churchillin omistamassa talossa. Sinne oli matkaa noin puoli tuntia, jonka jälkeen lähdimme kävelemään pitkin poikin pihaa. Piha-alue oli aivan valtava, ja kiertelimmekin siellä aika pitkään, koska kumpikin asukkaista vaikutti todella onnellisilta ja he hymyilivät koko ajan, ja jaksoivat kävellä hyvin. Viimein kuitenkin kävimme juomassa iltapäiväteet ja syömässä kukin palan kakkua ennen kotiinpaluuta.
Takaisin työpaikalle päästyämme alkoikin olla päivällisaika, jonka jälkeen asukkaat alkoivat valmistautua nukkumaanmenoon. Itse siivosin ruokapöydät ja lakaisin lattiat, ennen kuin menin kylvettämään sen asukkaan, jota olen kylvettänyt joka aamu. Hän ja eräs toinen asukas nauttivat kylvyistä niin paljon, että heillä on sekä aamulla että illalla kylpy. Laitettuani kylvyn valmiiksi ja tämän asukkaan sinne loikoilemaan, jätin hänelle radion päälle ja menin oleskeluhuoneeseen kirjoittamaan päiväkirjamerkintöjä ulkona käyttämistämme asukkaista ja heidän päivästään. Sitten katsoin hetken televisiota, ennen kuin menin auttamaan asukkaan pois kylvystä ja pukemaan tälle yöpuvun päälle. Tämän jälkeen sitten hyvästelinkin työkaverit ja asukkaat, ennen kuin sain Carolilta kyydin takaisin kotiin.
Tällä viikolla en ole vapaa-aikanani oikeastaan tehnyt muuta kuin ollut kotona ja taistellut tämän internet-yhteyden kanssa, sekä tehnyt vähän tuliaisostoksia ja suunnitellut viimeisen viikkoni ohjelmaa. Ensi viikolla menenkin tosiaan Susannin kanssa tekemään eri töitä ja istumaan läpi muutamat kokoukset ennen lopullisia arviointeja.
sunnuntai 6. huhtikuuta 2014
lauantai 29. maaliskuuta 2014
Kolmas viikko
Tämä viikko onkin sitten kulunut vähän eri tunnelmissa. Maanantaina minun oli tarkoitus mennä töihin eri paikkaan, joka on tarkoitettu fyysisesti vammautuneille ihmisille joilla on oppimisvaikeuksia. Oli kuitenkin lieviä ongelmia kommunikoinnin kanssa ja minua oltiin informoitu että nouto töihin on kymmeneltä, vaikka se olikin kahdeksalta. Näin ollen maanantai olikin sitten ikävä kyllä vapaapäivä, jonka kulutin näyttösuunnitelmaa tehden.
Tiistaina menin sitten tänne paikkaan, jossa työtehtävät olivat jo osaksi tuttuja Suomesta ja pääsin auttamaan esim. vuodepesuissa, nostoissa sekä syöttämisessä, joita ei tuolla pääsääntöisessä työpaikassani tehdä. Näin myös ensimmäistä kertaa epilepsiakohtauksen, ja niitä tulikin sitten nähtyä muutama molempien työpäivien aikana, sillä täällä paikassa oli kaksi asukasta jotka sairastavat epilepsiaa.
Keskiviikkona tein myös vuodepesuja sekä nostoja, ja syötin asukkaita. Otin myös valokuvia paikan apuvälineistä, joita onkin tossa alempana selitysten kanssa. Loppupäivästä menin päivätoiminnan työntekijän kanssa viemään yhtä asukasta lounaalle, jonka jälkeen meninkin kotiin.
Torstaina menin sitten takaisin pääsääntöiseen paikkaani, jossa en itse tällä kertaa kylvettänyt ketään, mutta seurasin vierestä erään kylvetyksen jotta voin tehdä sen yksin ensi viikolla. Sitten istuin alas ja loppupäivä menikin näyttösuunnitelman viimeistelemisessä ja läpi käymisessä, ennen kotiin paluuta.
Perjantaina menimmekin sitten Carolin kanssa osallistumaan kokoukseen, jossa oli myös Phil. Siellä oli paljon eri työntekijöitä eri paikoista, ja läpikäytäviä aiheita oli monia. Ensin oli käsittelyssä mahdolliset eettiset ongelmat, joita tässäkin kokouksessa käsiteltiin yksi. Käsiteltävinä asioina on aikaisemmin olleet olleet esimeriksi eräs tapaus, jossa oppimisvaikeuksinen aikuinen henkilö olisi halunnut osallistua hautajaisiin, mutta hänen perheensä ei kokenut sitä sopivaksi, tai tapaus jossa äiti olisi halunnut hoitaa hoitopaikassa asuvan aikuisen lapsensa kylvetyksiä. Tämänkertaisen ongelman läpikäynnin jälkeen sitten mentiin itse kokouksen asiaan, jossa esiteltiin muun muassa uudenlaisia palautteenantojärjestelmiä, sekä esiteltiin uutta asumisyksikköä joka oli suunniteltu ja rakennettu varta vasten autistisille.
Kokouksen jälkeen Carol kyyditsikin minut takaisin kotiin aloittamaan viikonlopunvieton, ja minun olikin tarkoitus tänään mennä Lontooseen uuden täkäläisen kaverini kanssa, mutta hän joutui perumaan töiden takia, joten olikin kotiviikonloppu tiedossa.
Tiistaina menin sitten tänne paikkaan, jossa työtehtävät olivat jo osaksi tuttuja Suomesta ja pääsin auttamaan esim. vuodepesuissa, nostoissa sekä syöttämisessä, joita ei tuolla pääsääntöisessä työpaikassani tehdä. Näin myös ensimmäistä kertaa epilepsiakohtauksen, ja niitä tulikin sitten nähtyä muutama molempien työpäivien aikana, sillä täällä paikassa oli kaksi asukasta jotka sairastavat epilepsiaa.
Keskiviikkona tein myös vuodepesuja sekä nostoja, ja syötin asukkaita. Otin myös valokuvia paikan apuvälineistä, joita onkin tossa alempana selitysten kanssa. Loppupäivästä menin päivätoiminnan työntekijän kanssa viemään yhtä asukasta lounaalle, jonka jälkeen meninkin kotiin.
Torstaina menin sitten takaisin pääsääntöiseen paikkaani, jossa en itse tällä kertaa kylvettänyt ketään, mutta seurasin vierestä erään kylvetyksen jotta voin tehdä sen yksin ensi viikolla. Sitten istuin alas ja loppupäivä menikin näyttösuunnitelman viimeistelemisessä ja läpi käymisessä, ennen kotiin paluuta.
Perjantaina menimmekin sitten Carolin kanssa osallistumaan kokoukseen, jossa oli myös Phil. Siellä oli paljon eri työntekijöitä eri paikoista, ja läpikäytäviä aiheita oli monia. Ensin oli käsittelyssä mahdolliset eettiset ongelmat, joita tässäkin kokouksessa käsiteltiin yksi. Käsiteltävinä asioina on aikaisemmin olleet olleet esimeriksi eräs tapaus, jossa oppimisvaikeuksinen aikuinen henkilö olisi halunnut osallistua hautajaisiin, mutta hänen perheensä ei kokenut sitä sopivaksi, tai tapaus jossa äiti olisi halunnut hoitaa hoitopaikassa asuvan aikuisen lapsensa kylvetyksiä. Tämänkertaisen ongelman läpikäynnin jälkeen sitten mentiin itse kokouksen asiaan, jossa esiteltiin muun muassa uudenlaisia palautteenantojärjestelmiä, sekä esiteltiin uutta asumisyksikköä joka oli suunniteltu ja rakennettu varta vasten autistisille.
Kokouksen jälkeen Carol kyyditsikin minut takaisin kotiin aloittamaan viikonlopunvieton, ja minun olikin tarkoitus tänään mennä Lontooseen uuden täkäläisen kaverini kanssa, mutta hän joutui perumaan töiden takia, joten olikin kotiviikonloppu tiedossa.
Alkuviikon työpaikassani oli siis jokaisella asukkaalle heille henkilökohtaisesti muotoillut tuolit, joihin heidät aamulla nostettiin. Näitä oli vaikka minkälaisia, mutta en saanut muita kuvia kuin näistä kahdesta, sillä muissa oli jo asukas kyydissä kun saavuin töihin.
Kylpyhuoneet olivat todella isoja ja tilavia, jotta sinne mahduttiin menemään noiden tuolien kanssa. Tässä pari kuvaa heidän kylvetymahdollisuuksistaan. Ylemmän kuvan alustassa pestiin ne asukkaat, ketkä eivät pysty istumaan vaan heidän täytyy olla vaaka-asennossa. Eräällä asukkaalla oli tuollainen alusta sängyssäänkin. Alempi kuva taas on kylpyamme jossa muut asukkaat pestiin. Tässä paikassa kyletykset hoidettiin vähintään joka toinen päivä.
Tämä kuva on kylpyhuoneesta, mutta tuollainen nosturi oli myös jokaisessa huoneessa sänkyjen päällä. Sitä oli todella helppo käyttää ja se oli tosi käytännöllinen, koska Suomessa olen vain käyttänyt sellaisia nostureita joita piti itse liikuttaa, ja se on ollut aika vaikeaa tilanpuutteen takia. Tässä nosturissa kun oli saanut asukkaan tuoliin piti vain painaa nappia ja tuo nosturi "parkkeerasi" itsensä takaisin ylös.
sunnuntai 23. maaliskuuta 2014
Rento loppuviikko
Loppuviikko edellisen postauksen jälkeen on ollut vähän rennompi, koska keskiviikkona heräsin aamulla tosi huonovointisena ja jouduinkin soittamaan töihin ja ilmoittaa jääväni kotiin sairastamaan. Se ei onneksi ollut mikään ongelma ja illemmalla olikin jo hiukan parempi olo kun piti lähteä käymään keskustassa uusimassa bussikortti.
Torstaina oli tarkoitus mennä töihin, mutta jouduin taas soittamaan sairaspäivän koska tuntui etten päässyt liikkumaan sängystä ilman pelkoa että oksentaisin. Nukuttuani muutaman tunnin ja otettuani lääkkeen olo olikin parempi taas ja kulutin päivän siivoilemalla kämppää ja tekemällä ruokaa, sekä kirjoittamalla näyttösuunnitelmaa.
Perjantaina otinkin heti aamusta suunnaksi Kingstonin, jossa oli konferenssi jonka järjestivät oppimisvaikeuksiin erikoistuvat paikalliset opiskelijat. Phil esitteli minut muutamille ihmisille joiden kanssa istuinkin päivän kuuntelemassa eri puhujia jotka esimerkiksi esittelivät tutkimuksia tai omia kokemuksiaa. Ennen lounasta esiintymisvuoron sai eräs ryhmä, joista osalla oli oppimisvaikeuksia tai esimerkiksi Downin-syndrooma. He esittivät sketsejä ja käyttivät huumoria, laulua ja tanssia keinoina havainnollistaa mitä kohtelua vammaiset saivat aikaisemmin ja mitä osaksi saavat vieläkin. Esityksen päätyttyä koko yleisö nousi seisomaan hurraamaan ja taputtamaan ja itsekin olin todella vaikuttunut ja laskisin tuon esityksen tähän hetkisen reissun ehdottomaksi kohokohdaksi. Lounaan jälkeen istuin vielä muutamat puheet läpi ennen kuin lähdin takaisin kotiin kauppojen kautta.
Lauantaina lähdin Lontooseen tarkoituksenani käydä British Museumissa, National History Museumissa sekä Science Museumissa, joista jälkimmäinen ikävä kyllä jäi käymättä vaikka sitä innolla odotin. Aamulla bussi oli jälleen viitisen minuuttia myöhässä, rautatieasemalla lippuautomaatit eivät toimineet ja metrokorttia ostaessani jonot olivat valtavat koska sielläkään eivät automaatit toimineet. Näinollen olin pari tuntia myöhässä laatimastani aikataulusta. National History Museumissa ehdin kuitenki onneksi mennä perehtymään biologia-osastoon jossa oli paljon kokeiltavaa ja testattavaa liittyen esimerkiksi ihmisen muistiin sekä kehitykseen. Otin paljon kuvia joita toivottavasti pääsen lisäilemään tännekin kunhan löydän oiken johdon kameraan.
Nyt sunnuntaina kävin vain kaupassa tekemässä ensiviikon ruokaostoksia, koska olen maanantaista tiistaihin töissä aamukymmenestä iltaseitsemään, joten en silloin ehdi oikein mennä kauppaan. Alkuviikosta menen siis eri paikkoihin kuin missä nyt olen ollut katsomaan millaisia apuvälineitä täkäläisissä paikoissa käytetään, koska siellä paikassa jossa pääosin olen ei ole käytössä apuvälineitä. Toivon mukaan pysyn nyt siis terveenä, koska kotona makoilu työnteon sijaan alkaa käydä tylsäksi.
tiistai 18. maaliskuuta 2014
Toisen viikon alku
Noniin, uusi viikko onkin lähtenyt vähän erilaisissa merkeissä liikkeelle. Ensimmäinen viikonloppukin täällä meni oikein hyvin, sunnuntaina poukkoilin melkein koko päivän pitkin Lontoota kulkien eri julkisilla matkustaessani kotiin kaverilta, ja viimen kämpille päästyäni pesinkin sitten vain pyykkiä ja tein ruokaa.
Maanantaina nousinkin sitten taas hyvissä ajoin ja lähdin töihin, todetakseni että bussi oli yli puoli tuntia myöhässä, jonka johdosta loogisesti myöhästyin myös junasta töihin ja näin ollen myös töistä, mutta se ei ketään haitannut. Viimein töihin päästyäni kävin kylvettämässä miehen jota kylvetin viime viikollakin, sekä menin seuraamaan vierestä erään toisen kylvetyksen, jotta voin alkaa hoitaa sitäkin myöhemmin. Tämän jälkeen juttelin Carolin kanssa muista paikoista joissa käyn tutustumassa, sekä aloin täyttämään näyttösuunnitelmaani.
Töiden jälkeen tulinkin sitten takaisin kotiin ja menin syömään illallista tämän perheen kanssa, kun he kerta olivat pyytäneet. Ilta meni todella kivasti ja unohduinkin juttelemaan heidän kanssaa melkein neljäksi tunniksi kaikesta, ennen kuin pitikin kiirehtiä nukkumaan. Vieläkin on vähän vaikea uskoa kuinka mukava tämä perhe on.
Tiistaina olinkin sitten sopinut meneväni töihin Susannin kanssa, mutta aamuisen ruuhkan takia myöhästyin sovitusta ajasta hiukan - mikä ei haitannut, koska Susannille olikin tullut jotain akuuttia menoa, ja kiersinkin päivän hänen työkaverinsa kanssa. Ensin istuin läpi kokouksen, jossa käsiteltiin erään asiakkaan kuulumisia ja hänen hoitoaan ja siihen mahdollisesti tehtäviä muutoksia. Tätä oli ihan mielenkiintoista seurata, vaikka tuntuikin että puhujat osaksi vain toistelivat omia sanojaan.
Kokouksen jälkeen lähdimme käymään Think Tech nimisessä tapahtumassa, jossa esiteltiin paljon erilaista ja uutta teknologiaa, jolla kehittää ja parantaa hoitajien työtä ja potilaiden saamaa hoitoa. Ensin olin vähän varautunut istumaan läpi jonkun tylsän tapahtuman, mutta tämä olikin todella mielenkiintoista ja aika kului nopeasti. Monet esitellyistä keksinnöistä ja laitteista olivat todella hyvia ja oikeasti hyödyllisiä, kuten liiketunnistimet joiden avulla pystyi tarkkailemaan tarvitseeko joku asiakas esimerkiksi yövalvontaa vai pärjääkö yksin. Esittelyssä oli myös monia mobiilisovelluksia joiden avulla saa tarkkailtua esimerkiksi omaa onnellisuuttaan eri ympäristöissä. Tällaiset ovat varmasti suositumpia nuoremman väestön keskuudessa, ja minäkin päätin ladata muutaman sovelluksen kokeiluun.
Töiden jälkeen tulinkin kotiin kasaamaan uutta sänkyä itselleni tänne, sillä tähän asti käyttämäni sänky oli tämän perheen varasänky, koska edellinen asukas oli rikkonut oikean sängyn. Tältä viikolta olen tähän asti oppinut, että aamuisin kannattaa lähteä yhde bussin verran aikaisemmin, jotta ei jumiudu ruuhkaan.
Liitin tähän mukaan vielä sieltä tapahtumasta ottamaani videota eräästä robotista, jonka oikea tarkoitus jäi vähän epäselväksi, mutta varmasti silläkin joku muukin tarkoitus on kuin tanssia Gangnam Stylea.
Maanantaina nousinkin sitten taas hyvissä ajoin ja lähdin töihin, todetakseni että bussi oli yli puoli tuntia myöhässä, jonka johdosta loogisesti myöhästyin myös junasta töihin ja näin ollen myös töistä, mutta se ei ketään haitannut. Viimein töihin päästyäni kävin kylvettämässä miehen jota kylvetin viime viikollakin, sekä menin seuraamaan vierestä erään toisen kylvetyksen, jotta voin alkaa hoitaa sitäkin myöhemmin. Tämän jälkeen juttelin Carolin kanssa muista paikoista joissa käyn tutustumassa, sekä aloin täyttämään näyttösuunnitelmaani.
Töiden jälkeen tulinkin sitten takaisin kotiin ja menin syömään illallista tämän perheen kanssa, kun he kerta olivat pyytäneet. Ilta meni todella kivasti ja unohduinkin juttelemaan heidän kanssaa melkein neljäksi tunniksi kaikesta, ennen kuin pitikin kiirehtiä nukkumaan. Vieläkin on vähän vaikea uskoa kuinka mukava tämä perhe on.
Tiistaina olinkin sitten sopinut meneväni töihin Susannin kanssa, mutta aamuisen ruuhkan takia myöhästyin sovitusta ajasta hiukan - mikä ei haitannut, koska Susannille olikin tullut jotain akuuttia menoa, ja kiersinkin päivän hänen työkaverinsa kanssa. Ensin istuin läpi kokouksen, jossa käsiteltiin erään asiakkaan kuulumisia ja hänen hoitoaan ja siihen mahdollisesti tehtäviä muutoksia. Tätä oli ihan mielenkiintoista seurata, vaikka tuntuikin että puhujat osaksi vain toistelivat omia sanojaan.
Kokouksen jälkeen lähdimme käymään Think Tech nimisessä tapahtumassa, jossa esiteltiin paljon erilaista ja uutta teknologiaa, jolla kehittää ja parantaa hoitajien työtä ja potilaiden saamaa hoitoa. Ensin olin vähän varautunut istumaan läpi jonkun tylsän tapahtuman, mutta tämä olikin todella mielenkiintoista ja aika kului nopeasti. Monet esitellyistä keksinnöistä ja laitteista olivat todella hyvia ja oikeasti hyödyllisiä, kuten liiketunnistimet joiden avulla pystyi tarkkailemaan tarvitseeko joku asiakas esimerkiksi yövalvontaa vai pärjääkö yksin. Esittelyssä oli myös monia mobiilisovelluksia joiden avulla saa tarkkailtua esimerkiksi omaa onnellisuuttaan eri ympäristöissä. Tällaiset ovat varmasti suositumpia nuoremman väestön keskuudessa, ja minäkin päätin ladata muutaman sovelluksen kokeiluun.
Töiden jälkeen tulinkin kotiin kasaamaan uutta sänkyä itselleni tänne, sillä tähän asti käyttämäni sänky oli tämän perheen varasänky, koska edellinen asukas oli rikkonut oikean sängyn. Tältä viikolta olen tähän asti oppinut, että aamuisin kannattaa lähteä yhde bussin verran aikaisemmin, jotta ei jumiudu ruuhkaan.
Liitin tähän mukaan vielä sieltä tapahtumasta ottamaani videota eräästä robotista, jonka oikea tarkoitus jäi vähän epäselväksi, mutta varmasti silläkin joku muukin tarkoitus on kuin tanssia Gangnam Stylea.
perjantai 14. maaliskuuta 2014
Ensimmäinen viikko takana
No nyt olisi ensimmäinen työviikko takana ja aikamoinen viikko olikin. Keskiviikko meni pitkälti henkilökuntaan ja asukkaisiin tutustuessa sekä paikan käytäntöjen ja tapojen oppimisessa. Aamulla sain seurata erään kylvetyksen, mutta moni asukkaista oli lähtenyt päiväksi jonnekkin muualle, eikä hoidettavia jäänyt kauheasti. Itse lähdin toisen työntekijän kanssa viemään erästä asukasta kävelylle, ja pienen ajomatkan jälkeen pysähdyimmekin kauniille ulkoilureitille, joka kiersi lammen joka oli täynnä joutsenia. Tämän jälkeen loppupäivä olikin istuskelua ja jutustelua.
Töiden jälkeen menin hoitamaan kuntoon bussikorttini kanssa ilmenneet ongelmat ja kotiin tultuani tappelinkin loppuillan SIM-korttini kanssa, joka on onneksi nyt kunnossa ja saan käytettyä puhelimeni nettiä jos katson esimerkiksi bussiaikatauluja. Kun olin illalla käymässä suihkussa kauhukseni huomasin, ettei tule lämmintä vettä, vaan jouduin käymään aivan jäätävässä suihkussa.
Torstaiaamuna minun piti hankkia itselleni junakortti, mutta aamuruuhkan takia sen hankkimisessa kesti pidempään kuin olin varautunut ja myöhästyin niukin naukin junastani töihin. Jouduin odottamaan asemalla melkein tunnin seuraavaa junaa, vaikka itse matkassa kestääkin junalla alle viisi minuuttia. Puhelimeni myös sammui jostain mystisestä syystä enkä voinut ilmottaa myöhästymisestäni, mutta se ei haitannut ketään ja kun tulin paikalle ilmenikin että taas tiedossa olisi hiljaisempi päivä. Minun annettiin heti kylvettää yksin asukas, kenen kylvetyksen olinkin edellisenä päivänä seurannut joten sen kanssa ei ollut ongelmia. Tämän jälkeen sitten istuinkin melkein koko loppupäivän lukemassa asukkaiden kansioita ja heidän tietojaan lävitse, jotta tutustuisin heihin ja heidän taustoihinsa paremmin.
Sain työkaveriltani kyydin Horleyn keskustaan, jossa tutkin paikkoja hyvän tovin ennen kuin kävelin kotiin tekemään ruokaa. En saanut taaskaan käytyä lämpimässä suihkussa, enkä päässyt mainitsemaankaan asiasta koska perheen vanhemmat olivat molemmat töissä myöhään, ja menin nukkumaan jo ennen kymmentä.
Nyt perjantaiaamuna olin töissä ajoissa kun ei ollut ongelmia julkisten kanssakaan, ja nyt olikin vähän tapahtumarikkaampi päivä. Kylvetin saman asukkaan kuin edellisenä päivänä, sekä vaihdoin hänen petivaatteensa, jonka jälkeen luin tovin asukkaiden kansioita ennen kuin lähdin toisen työntekijän kanssa lounaalle kahden asukkaan kanssa. Menimme perinteiseen englantilaiseen pubiin, ja matkoihin sekä syömiseen vierähti tunti jos toinenkin, ja takaisin päästyämme olikin jo aika lähteä kotiin.
Saatuani jälleen kyydin työkaveriltani tulin kämpille ja juttelin pitkän tovin tämän perheen äidin kanssa, joka sai hoidettua minulle viimein lämpimän suihkuveden. Sitten hän kysyi jos haluan käydä kaupassa ja nyt onkin ensi viikon ruoat hankittu. Tarkoitukseni oli tänään mennä tutkimaan Reigate nimistä paikkaa tässä aivan lähellä, mutta se nyt jäi tämän kauppareissun takia. Viikonloppuna menenkin Lontooseen erääseen konserttiin ja sen jälkeen yöksi kaverilleni.
Tähän mennessä todettuja eroavaisuuksia töissä on esimerkiksi se, että täkäläiset olivat aivan kauhuissaan kun kerroin, että suomessa on tapana suihkuttaa asiakkaat kerran viikossa. Täällä jokainen kylvetetään vähintään kerran päivässä, jotkut jopa kaksi kertaa. Myös petivaatteet pestään päivittäin. Lounas on myös erilainen, täällä se on jotain kevyttä kuten cheese on toast ja vanukas/hedelmä, kun taas Suomessa lounas on yleensä paljon kattavampi.
Ensi viikolla onkin tiedossa vaikka mitä ohjelmaa, tiistaina menen töihin Susannin kanssa ja perjantaina osallistun johonkin konferenssiin, jossa on paikallisia opiskelijoita. Ajattelin myös ensi viikolla joku päivä mennä töihin kameran kanssa ja ottaa kuvia paikoista ja kaikista eroavaisuuksista Suomeen.
- Iida-Linda
Töiden jälkeen menin hoitamaan kuntoon bussikorttini kanssa ilmenneet ongelmat ja kotiin tultuani tappelinkin loppuillan SIM-korttini kanssa, joka on onneksi nyt kunnossa ja saan käytettyä puhelimeni nettiä jos katson esimerkiksi bussiaikatauluja. Kun olin illalla käymässä suihkussa kauhukseni huomasin, ettei tule lämmintä vettä, vaan jouduin käymään aivan jäätävässä suihkussa.
Torstaiaamuna minun piti hankkia itselleni junakortti, mutta aamuruuhkan takia sen hankkimisessa kesti pidempään kuin olin varautunut ja myöhästyin niukin naukin junastani töihin. Jouduin odottamaan asemalla melkein tunnin seuraavaa junaa, vaikka itse matkassa kestääkin junalla alle viisi minuuttia. Puhelimeni myös sammui jostain mystisestä syystä enkä voinut ilmottaa myöhästymisestäni, mutta se ei haitannut ketään ja kun tulin paikalle ilmenikin että taas tiedossa olisi hiljaisempi päivä. Minun annettiin heti kylvettää yksin asukas, kenen kylvetyksen olinkin edellisenä päivänä seurannut joten sen kanssa ei ollut ongelmia. Tämän jälkeen sitten istuinkin melkein koko loppupäivän lukemassa asukkaiden kansioita ja heidän tietojaan lävitse, jotta tutustuisin heihin ja heidän taustoihinsa paremmin.
Sain työkaveriltani kyydin Horleyn keskustaan, jossa tutkin paikkoja hyvän tovin ennen kuin kävelin kotiin tekemään ruokaa. En saanut taaskaan käytyä lämpimässä suihkussa, enkä päässyt mainitsemaankaan asiasta koska perheen vanhemmat olivat molemmat töissä myöhään, ja menin nukkumaan jo ennen kymmentä.
Nyt perjantaiaamuna olin töissä ajoissa kun ei ollut ongelmia julkisten kanssakaan, ja nyt olikin vähän tapahtumarikkaampi päivä. Kylvetin saman asukkaan kuin edellisenä päivänä, sekä vaihdoin hänen petivaatteensa, jonka jälkeen luin tovin asukkaiden kansioita ennen kuin lähdin toisen työntekijän kanssa lounaalle kahden asukkaan kanssa. Menimme perinteiseen englantilaiseen pubiin, ja matkoihin sekä syömiseen vierähti tunti jos toinenkin, ja takaisin päästyämme olikin jo aika lähteä kotiin.
Saatuani jälleen kyydin työkaveriltani tulin kämpille ja juttelin pitkän tovin tämän perheen äidin kanssa, joka sai hoidettua minulle viimein lämpimän suihkuveden. Sitten hän kysyi jos haluan käydä kaupassa ja nyt onkin ensi viikon ruoat hankittu. Tarkoitukseni oli tänään mennä tutkimaan Reigate nimistä paikkaa tässä aivan lähellä, mutta se nyt jäi tämän kauppareissun takia. Viikonloppuna menenkin Lontooseen erääseen konserttiin ja sen jälkeen yöksi kaverilleni.
Tähän mennessä todettuja eroavaisuuksia töissä on esimerkiksi se, että täkäläiset olivat aivan kauhuissaan kun kerroin, että suomessa on tapana suihkuttaa asiakkaat kerran viikossa. Täällä jokainen kylvetetään vähintään kerran päivässä, jotkut jopa kaksi kertaa. Myös petivaatteet pestään päivittäin. Lounas on myös erilainen, täällä se on jotain kevyttä kuten cheese on toast ja vanukas/hedelmä, kun taas Suomessa lounas on yleensä paljon kattavampi.
Ensi viikolla onkin tiedossa vaikka mitä ohjelmaa, tiistaina menen töihin Susannin kanssa ja perjantaina osallistun johonkin konferenssiin, jossa on paikallisia opiskelijoita. Ajattelin myös ensi viikolla joku päivä mennä töihin kameran kanssa ja ottaa kuvia paikoista ja kaikista eroavaisuuksista Suomeen.
- Iida-Linda
tiistai 11. maaliskuuta 2014
Ensimmäiset päivät
Heippa! Olen toisen vuoden lähihoitajaopiskelija Hämeenlinnasta, joka päätti lähteä kuntoutuksen jaksolle työhajoitteluun ulkomaille, tarkalleen ottaen Surreyhin, Englantiin. Olen aina rakastanut Englantia ja haluaisin muuttaa tulevaisuudessa tänne, joten kun harjoittelupaikka täältä löytyi ei tarvinnut epäillä lähtöä hetkekäkään.
Päätin lähteä yksin muiden kauhisteluista huolimatta, ja saavuinkin eilen maanantain 10.3. Gatwickin lentokentälle, kaksi päivää täysi-ikäistymiseni jälkeen. Synttärini osuivat juuri sopivaan saumaan, koska ala-ikäisenä harjoittelu- sekä majoituspaikan saaminen olisi ollut huomattavasti hankalampaa. Vaikka asunnon hankkiminen meni nytkin hieman viime tippaan (sain asunnon lähtöäni edeltävänä viikonloppuna), en voisi olla iloisempi tästä Horleyssa sijaitsevasta paikasta jossa asun. Minut on toivotettu tervetulleeksi todella hyvin, ja vaikka asunnoltani onkin matkaa itse työharjoittelupaikkaani, matkat kulkevat sutjakkaasti ensin bussilla ja sitten junalla.
Maanantaina saavuttuani kämpille ja hengähdettyäni hetken ajattelin lähteä tutkimusretkelle katsomaan, missä työpaikkani sijaitsee. Suunnitelmani vähän muuttuivatkin kun minut pyydettiin kauppaseuraksi tämän perheen äidin toimesta, ja sen jälkeen olinkin niin uupunut kaikesta reissaamisesta että menin nukkumaan jo vähän jälkeen yhdeksän paikallista aikaa.
Tiistaiaamuna kuitenkin heräsin jo aikaisin heti virkeänä lähteäkseni Redhilliin, läheiseen kaupunkiin jonka kautta menen töihin. Päästyäni bussista hankin itselleni bussikortin, jonka jälkeen lähdin hankkimaan SIM-korttia puhelimeeni, jonka toimivuuden kanssa kylläkin oli jotain ongelmia jotka saan toivon mukaan muutamassa päivässä kuntoon. Hoidettuani nämä alta pois lähdin kävelemään kohti saamaani osoitetta, jossa oli tarkoitus tavata Phil, Susann ja Carol, jotka ovat täältä suunnalta hoitaneet vaihtoani.
Käytyämme lävitse käytännön asioita ja hoidettuamme paperihommia, lähdin Carolin kanssa käymään hänen työpaikallaan ja minun työharjoittelupaikassani, joka on tarkoitettu miehille, joilla on oppimisvaikeuksia sekä autismia. Heti perille päästyämme Carol alkoikin esitellä minulle paikkoja ja kävi lävitse mm. pelastustiet sekä paloturvallisuuden. Tämä oli mielestäni todella hyvä juttu, koska aikaisemmissa työharjoitteluissani Suomessa näitä asioita ei olla käyty kanssani läpi, vaan on vain ohjattu ottamaan itse selvää.
Kävimme läpi eri huoneet Carol kertoi minulle miten heillä toimitaan asioiden suhteen. Tähän asti ilmenneitä eriäväisyyksiä aikaisempien kokemuksieni kanssa on mm. se, että työntekijät hoitavat ostosten tekemisen, ruoanlaiton sekä tiskaamisen. Asukkaiden huoneet olivat myös kaikki todella erilaisia ja erikokoisia sekä hyvin persoonallisia. Ihastuin myös todella rentoutushuoneeseen, jonka seinät ja katto olivat täynnä tähtiä, katosta roikkui discopalloja sekä joka puolella oli erilaisia valoja ja muita asioita, joita en kaikkia ehtinyt edes tutkia. Paikan takapiha oli myös todella iso ja siellä oli ollut aikaisemmin esimerkiksi trampoliini ja keinut, jotka olivat tosin ikävä kyllä menneet rikki puun kaatuessa niiden päälle.
Kierroksen jälkeen sovimme loppuviikon työajoista, jonka jälkeen Carol kyydisti minut takaisin Redhillin keskustaan, josta tulin bussilla takaisin kämpilleni. Tänne saavuttuani olenkin sitten ottanut selvää juna-aikatauluista, jotta en myöhästy töistä. Ajattelin myös kirjoittaa tämän postauksen nyt, kun vielä muistan asioita. Kuvia en ole kauheasti ehtinyt ottaa, mutta ehtii niitä myöhemminkin.
Kaiken kaikkiaan odotan todella innoissani tulevia viikkoja enkä malta odottaa että pääsen kunnolla töihin käsiksi!
- Iida-Linda
Päätin lähteä yksin muiden kauhisteluista huolimatta, ja saavuinkin eilen maanantain 10.3. Gatwickin lentokentälle, kaksi päivää täysi-ikäistymiseni jälkeen. Synttärini osuivat juuri sopivaan saumaan, koska ala-ikäisenä harjoittelu- sekä majoituspaikan saaminen olisi ollut huomattavasti hankalampaa. Vaikka asunnon hankkiminen meni nytkin hieman viime tippaan (sain asunnon lähtöäni edeltävänä viikonloppuna), en voisi olla iloisempi tästä Horleyssa sijaitsevasta paikasta jossa asun. Minut on toivotettu tervetulleeksi todella hyvin, ja vaikka asunnoltani onkin matkaa itse työharjoittelupaikkaani, matkat kulkevat sutjakkaasti ensin bussilla ja sitten junalla.
Maanantaina saavuttuani kämpille ja hengähdettyäni hetken ajattelin lähteä tutkimusretkelle katsomaan, missä työpaikkani sijaitsee. Suunnitelmani vähän muuttuivatkin kun minut pyydettiin kauppaseuraksi tämän perheen äidin toimesta, ja sen jälkeen olinkin niin uupunut kaikesta reissaamisesta että menin nukkumaan jo vähän jälkeen yhdeksän paikallista aikaa.
Tiistaiaamuna kuitenkin heräsin jo aikaisin heti virkeänä lähteäkseni Redhilliin, läheiseen kaupunkiin jonka kautta menen töihin. Päästyäni bussista hankin itselleni bussikortin, jonka jälkeen lähdin hankkimaan SIM-korttia puhelimeeni, jonka toimivuuden kanssa kylläkin oli jotain ongelmia jotka saan toivon mukaan muutamassa päivässä kuntoon. Hoidettuani nämä alta pois lähdin kävelemään kohti saamaani osoitetta, jossa oli tarkoitus tavata Phil, Susann ja Carol, jotka ovat täältä suunnalta hoitaneet vaihtoani.
Käytyämme lävitse käytännön asioita ja hoidettuamme paperihommia, lähdin Carolin kanssa käymään hänen työpaikallaan ja minun työharjoittelupaikassani, joka on tarkoitettu miehille, joilla on oppimisvaikeuksia sekä autismia. Heti perille päästyämme Carol alkoikin esitellä minulle paikkoja ja kävi lävitse mm. pelastustiet sekä paloturvallisuuden. Tämä oli mielestäni todella hyvä juttu, koska aikaisemmissa työharjoitteluissani Suomessa näitä asioita ei olla käyty kanssani läpi, vaan on vain ohjattu ottamaan itse selvää.
Kävimme läpi eri huoneet Carol kertoi minulle miten heillä toimitaan asioiden suhteen. Tähän asti ilmenneitä eriäväisyyksiä aikaisempien kokemuksieni kanssa on mm. se, että työntekijät hoitavat ostosten tekemisen, ruoanlaiton sekä tiskaamisen. Asukkaiden huoneet olivat myös kaikki todella erilaisia ja erikokoisia sekä hyvin persoonallisia. Ihastuin myös todella rentoutushuoneeseen, jonka seinät ja katto olivat täynnä tähtiä, katosta roikkui discopalloja sekä joka puolella oli erilaisia valoja ja muita asioita, joita en kaikkia ehtinyt edes tutkia. Paikan takapiha oli myös todella iso ja siellä oli ollut aikaisemmin esimerkiksi trampoliini ja keinut, jotka olivat tosin ikävä kyllä menneet rikki puun kaatuessa niiden päälle.
Kierroksen jälkeen sovimme loppuviikon työajoista, jonka jälkeen Carol kyydisti minut takaisin Redhillin keskustaan, josta tulin bussilla takaisin kämpilleni. Tänne saavuttuani olenkin sitten ottanut selvää juna-aikatauluista, jotta en myöhästy töistä. Ajattelin myös kirjoittaa tämän postauksen nyt, kun vielä muistan asioita. Kuvia en ole kauheasti ehtinyt ottaa, mutta ehtii niitä myöhemminkin.
Kaiken kaikkiaan odotan todella innoissani tulevia viikkoja enkä malta odottaa että pääsen kunnolla töihin käsiksi!
- Iida-Linda
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)